Mitä ovat e-koodit eli ruokien lisäaineet?

Jokainen terveyttään vaaliva ja terveelliseen ruokavalioon tähtäävä henkilö on varmasti joutunut painimaan myös e-koodien ja niiden merkityksen kanssa. Ovatko e-koodit eli ruokien lisäaineet todella pelkäämisen arvoisia? Entäpä millaisia e-koodeja elintarvikkeista löytyy ja mitä nämä merkinnät tarkoittavat? Avaamme tässä artikkelissa myös tarkemmin natriumglutamaatin ja aspartaamin alkuperää ja kerromme, ovatko ne todella terveyden kannalta niin vaarallisia kuin mediassa on annettu ymmärtää.

Mitä ruokien lisäaineet ovat?

E-koodeilla eli ruokien lisäaineilla on yksi tärkeä päämäärä; niiden tehtävänä on parantaa elintarvikkeiden ominaisuuksia, kuten makua, rakennetta, väriä ja säilyvyyttä. Niiden avulla pyritään välttämään muun muassa bakteereiden tai homeitiöiden kasvua, minkä ansiosta elintarvikkeen säilyvyys kasvaa ja pilaantumisprosessi hidastuu.

Lisäaineryhmät: Näin opit lukemaan e-koodeja

Kuten aikaisemmin jo mainittiin, Euroopan Unionin hyväksymät lisäaineet on varustettu E-tunnuksella ja numerokoodilla, jonka tehtävänä on ilmoittaa kuluttajalle, mikä lisäaine on kyseessä. Ryhmänimen tehtävänä on ilmaista, miksi kyseistä lisäainetta on käytetty elintarvikkeen valmistuksessa, mutta yksittäisellä lisäaineella voi samaan aikaan olla useita eri vaikutuksia, jonka vuoksi se voi myös kuulua useaan eri ryhmään lisäaineryhmien sisällä.

E-koodilla varustettuja lisäaineita on toki paljon. Niiden koluamiseen voi ruokakaupassa kulua jonkin aikaa, mutta jos pyrit painamaan mieleen erityisesti tärkeimmät näistä lisäaineista, pystyt jo lukemaan elintarvikkeiden etikettejä huomattavasti helpommin. Lisäksi, jos olet huomannut, että tietyt lisäaineet aiheuttavat sinussa yliherkkyysoireita, suosittelemme sinua kääntymään lääkärin puolen tarkemman diagnoosin saamiseksi ja välttämään kyseistä lisäainetta sisältäviä elintarvikkeita.

Tässä vielä lista yleisimmistä käytetyistä e-koodeista ja niiden merkityksistä:

E 100–199 Väriaineet

Väriaineet antavat nimensä mukaisesti elintarvikkeille paremman värin. Väriaineita löytyy sekä suolaisista että makeista ruoista.

E 200–299 Säilöntäaineet

Säilöntäaineet ovat lisäaineita, joiden tarkoituksena on pidentää elintarvikkeiden säilyvyyttä suojaamalla niitä homeitiöiden ja bakteerien aiheuttamalta pilaantumisprosessilta.

E 300–399 Hapettumisen­esto- ja happamuudensäätöaineet

Hapettumisen­esto- ja happamuudensäätöaineet suojaavat elintarvikkeita nimensä mukaisesti hapettumiselta.

E 400–499 Sakeuttamis-, stabilointi- ja emulgointiaineet

Sakeuttamis-, stabilointi- ja emulgointiaineiden tehtävänä on parantaa elintarvikkeiden rakennetta.

E 500–530 Happamuudensäätöaineet

Nämä happamuudensäätö-aineet ylläpitävät elintarvikkeissa oikeita määriä happoa, emästä ja suoloja.

E 535–586 Paakkuuntumisenestoaineet

Paakkuuntumisen-estoaineet estävät nimensä mukaisesti elintarvikkeiden rakennetta paakkuuntumasta.

E 620–650 Aromivahventeet

Arominvahventeiden tehtävänä on puolestaan vahvistaa elintarvikkeen omaa makua.

E 901–914 Pintakäsittelyaineet

Pintakäsittelyaineet parantavat elintarvikkeiden ulkomuotoa ja ehkäisevät niitä tarttumasta toisiinsa tuotepakkauksen sisällä.

E 938–949 Pakkauskaasut ja ponneaineet

Pakkauskaasut ja ponneaineet ovat lisäaineita, joiden tehtävänä on parantaa elintarvikkeen säilyvyyttä ehkäisemällä bakteerien ja muiden mikro-organismien kasvua tuotepakkauksen sisällä. Jos näissä pakkauksissa on käytetty esimerkiksi happea, typpeä ja hiilidioksidia (E290), tuotteesta tulee löytyä merkintä ”pakattu suojakaasuun”.

E 950–968 Makeutusaineet

Makeutusaineet tuovat nimensä mukaisesti makeampaa makua elintarvikkeisiin ilman sokerin sisältämää suurta energiakuormaa.

E 999–1520 Muut lisäaineet

Tähän lisäaineryhmään voidaan luokitella kaikki muut edellä mainittuihin ryhmiin kuulumattomat lisäaineet.

Lisäaineiden turvallisuus ja allergiat

Monet pyrkivät karttamaan lisäaineita ruokavaliossaan. Tämä on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty, sillä lisäaineita löytyy tänä päivänä lähes kaikista nauttimistamme elintarvikkeista. Ainoa tapa lisäaineiden välttämiseksi on pyrkiä nauttimaan ruokavaliossa mahdollisimman paljon suoraan luonnosta hankittuja tuoreita raaka-aineita.

Samalla on kuitenkin totta, että monilla meistä on tapana sekoittaa lisäaineet ja ei-toivotut vierasaineet sekoitetaan toisinaan. Ei-toivotuilla vierasaineilla viitataan esimerkiksi ympäristömyrkkyjen jäänteisiin, mikromuoviin ja raskasmetalleihin, joita ei tulisi löytyä kuluttamistamme elintarvikkeita.

Lisäaineiden turvallisuutta ja vaikutuksia terveydelle puolestaan tutkitaan alituisesti ja niiden käyttöä säädellään Euroopan Unionissa tiukasti. Pitkäjänteisten ja huolellisten tutkimusten päätteeksi hyväksytyt lisäaineet varustetaan erillisellä E-tunnuksella ja numerokoodilla, joka ilmoittaa, millainen lisäaine on kyseessä.

Vaikka lisäaineet eivät tutkitusti aiheuta elimistölle haittaa silloin, kun niitä kulutetaan kohtuullisissa määrin, ne voivat aiheuttaa joillekin ihmisille yliherkkyysoireita. Lisäaineyliherkkyyden biologiselle perimälle ei kuitenkaan ole vielä tänä päivänä näyttöä, ja lisäksi kyseessä on loppujen lopuksi varsin harvinainen ilmiö verrattuna esimerkiksi kaikkein yleisimpiin ruoka-aineallergioihin, kuten kala- tai vilja-allergioihin.

Natriumglutamaatti ja aspartaami: Totuuksia ja taruja

Viimeisten vuosien aikana kenties eniten polemiikkia herättäneitä lisäaineita ovat olleet natriumglutamaatti (E621) ja aspartaami (E951). Erityisesti arominvahventeena käytetyn natriumglutamaatin seuraukset terveyden ja elimistön hyvinvoinnin kannalta alkoivat huolestuttaa kansaa, jonka pohjalta kotimainen elintarviketeollisuus alkoi asteittain vähentää natriumglutamaatin määrää erityisesti lihaleikkeleissä ja makkaroissa.

Natriumglutamaatti on glutamiini-aminohapon natriumia sisältävä suola, jota voidaan löytää myös luonnostaan useista nauttimistamme elintarvikkeista, kuten lihasta ja kalasta. Natriumglutamaatille ei kuitenkaan ole määritelty elintarviketeollisuudessa erillistä ADI-arvoa eli turvallista saantirajaa, sillä sen ei ole todettu aiheuttavan eläinkokeiden perusteella sivuvaikutuksia suurempinakaan annoksina.

Eläinkokeiden lisäksi natriumglutamaatin vaikutuksia on tutkittu paljon myös ihmisillä. Jopa erittäin suuret annokset eivät ole tutkimusten mukaan aiheuttaneet mitään haittavaikutuksia. Yhteiskunnassa on tästä huolimatta puhuttu paljon niin kutsutusta kiinalainen ravintola –oireyhtymästä, jossa natriumglutamaattia sisältävien elintarvikkeiden nauttiminen suurissa määrin voi aiheuttaa päänsärkyä.

Tämän lisäaineen pois jättämisellä on kuitenkin vaikutuksia myös elintarvikkeen suolan määrään, sillä natriumglutamaatin käyttö voi auttaa vähentämään tarvittavan suolan määrää jopa kolmanneksella. Tästä syystä silloin, kun se jätetään pois elintarvikkeista, tuotteen makua voidaan joutua kompensoimaan lisäämällä tavallisen suolan määrää, joka voi puolestaan aiheuttaa muita haitallisia vaikutuksia elimistössä.

Natriumglutamaatin rinnalla myös makeutusaineet ovat herättäneet viimeisten vuosien aikana paljon keskustelua. Internetissä on jopa levinnyt väittämiä siitä, että aspartaamin käyttö voi aiheuttaa elimistössä lukuisia haitallisia vaikutuksia ja jopa edistää syövän kehittymistä.

Aspartaami koostuu asparagiinihaposta ja fenyylialaniinista. Molemmat aminohapot esiintyvät luonnostaan myös kaikissa ihmisproteiineissa. Tieteelliset tutkimukset ovat todistaneet, että aspartaami ja sen hajoamistuotteet ovat elimistölle turvallisia, lapset ja raskaana olevat mukaan lukien.

Aspartaamin ADI-arvo on päivässä 40 milligrammaa jokaista painokiloa kohden. Makeutusaineella varustetut virvoitusjuomat voivat sisältää aspartaamia enintään 600 milligrammaa litraa kohden. Tällä kaavalla esimerkiksi 70-kiloinen henkilö voi nauttia makeutusaineella varustettuja virvoitusjuomia yli neljä litraa päivässä ennen kuin aspartaamille asetettu ADI-arvo ylittyy.