Säilöntäaineet jaotellaan E-koodien mukaan ja niillä on erilaisia käyttötarkoituksia elintarviketeollisuudessa. Ne ovat tärkeitä tuotteiden turvallisuuden ja säilyvyyden kannalta.
E-koodeihin Perustuva Luokittelu
Säilöntäaineet kuuluvat E-koodien ryhmään E200-E299. Tämä ryhmä sisältää erilaisia kemiallisia yhdisteitä, joilla on mikrobien kasvua estäviä ominaisuuksia. Yleisiä esimerkkejä ovat:
- E210-E213: Bentsoehappo ja bentsoaatit
- E220-E228: Rikkidioksidi ja sulfiitit
- E250-E252: Nitriitit ja nitraatit
Nämä aineet toimivat eri tavoin ja soveltuvat erilaisiin elintarvikkeisiin. Esimerkiksi bentsoaatit toimivat hyvin happamissa tuotteissa, kun taas nitriitit ovat tärkeitä lihatuotteissa.
Elintarvikkeiden Säilönnän Perusperiaatteet
Säilöntäaineiden päätavoite on estää mikrobien kasvu ja siten pidentää elintarvikkeiden säilyvyysaikaa. Ne toimivat useilla eri mekanismeilla:
- pH säätely
- Veden aktiivisuuden vähentäminen
- Suora antimikrobinen vaikutus
Säilöntäaineiden käyttö on tarkoin säädeltyä ja niiden määrät elintarvikkeissa ovat rajoitettuja. Tavoitteena on taata tuotteen turvallisuus minimoiden samalla lisäaineiden käyttö.
Erityiskäyttökohteet
Eri elintarvikeryhmillä on omat säilöntätarpeensa. Esimerkiksi:
- Maitotuotteet: Natamysiini (E235) estää homeiden kasvua juustoissa
- Lihatuotteet: Natriumnitriitti (E250) ehkäisee botulismia
- Juomat: Kaliumsorbaatti (E202) estää hiivojen kasvua mehuissa
Säilöntäaineiden valinta riippuu tuotteen ominaisuuksista, kuten pH ja kosteuspitoisuudesta. Jotkut tuotteet vaativat useamman säilöntäaineen yhdistelmän optimaalisen säilyvyyden saavuttamiseksi.
Yleisimmät Säilöntäaineet ja Niiden Ominaisuudet
Säilöntäaineita käytetään elintarvikkeiden pilaantumisen estämiseen. Ne hidastavat mikrobien kasvua ja pidentävät tuotteiden säilyvyysaikaa. Kaksi yleistä säilöntäaineryhmää ovat sorbattiyhdisteet ja bensoehappoyhdisteet.
Sorbattiyhdisteet (E200-E203)
Sorbattiyhdisteet ovat tehokkaita säilöntäaineita, jotka estävät erityisesti homeiden ja hiivojen kasvua. Niihin kuuluvat:
- E200 Sorbiinihappo
- E201 Natriumsorbaatti
- E202 Kaliumsorbaatti
- E203 Kalsiumsorbaatti
Sorbattiyhdisteitä käytetään usein happamissa elintarvikkeissa. Ne toimivat parhaiten, kun pH on alle 6,5. Näitä aineita löytyy esimerkiksi:
- Juustoista
- Jogurteista
- Hilloista
- Mehuista
Sorbattiyhdisteet ovat yleensä hyvin siedettyjä ja turvallisia useimmille ihmisille.
Bensoehappoyhdisteet (E210-E219)
Bensoehappoyhdisteet ovat toinen yleinen säilöntäaineryhmä. Ne estävät bakteerien, homeiden ja hiivojen kasvua. Ryhmään kuuluvat:
- E210 Bentsoehappo
- E211 Natriumbentsoaatti
- E212 Kaliumbentsoaatti
- E213 Kalsiumbentsoaatti
Bensoehappoyhdisteitä käytetään usein happamissa elintarvikkeissa. Ne toimivat parhaiten pH ollessa alle 4,5. Näitä aineita löytyy monista tuotteista:
- Virvoitusjuomista
- Säilykkeistä
- Ketsupista
- Majoneesista
Jotkut ihmiset voivat olla herkkiä bentsoehapolle, ja se voi aiheuttaa allergisia reaktioita.
Säilöntäaineiden Turvallisuus ja Säädökset
Säilöntäaineiden käyttöä valvotaan tarkasti EU ja kansallisella tasolla. Lainsäädäntö määrittelee sallitut aineet ja niiden käyttömäärät. Turvallisuutta arvioidaan jatkuvasti uuden tutkimustiedon perusteella.
EU Lainsäädäntö ja ADI-Arvot
EU säilöntäaineiden käyttöä säätelee yhtenäinen lainsäädäntö. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA arvioi säilöntäaineiden turvallisuuden. Arvioinnin perusteella määritetään ADI-arvo (Acceptable Daily Intake), joka kertoo aineen turvallisen päiväsaannin.
ADI-arvot ilmoitetaan milligrammoina henkilön painokiloa kohti. Esimerkki:
| Säilöntäaine | E-koodi | ADI-arvo (mg/kg/vrk) |
|---|---|---|
| Sorbiinihappo | E200 | 3 |
| Bentsoehappo | E210 | 5 |
EU säädökset määräävät, mitä säilöntäaineita saa käyttää eri elintarvikkeissa ja kuinka paljon.
Kansalliset Määräykset
Suomessa Ruokavirasto valvoo säilöntäaineiden käyttöä. Se seuraa EU lainsäädäntöä ja varmistaa, että sitä noudatetaan. Kansalliset viranomaiset voivat asettaa tiukempia rajoituksia, jos se katsotaan tarpeelliseksi.
Suomessa on käytössä omavalvontajärjestelmä. Elintarvikealan toimijat ovat vastuussa tuotteidensa turvallisuudesta. Heidän on varmistettava, että säilöntäaineiden käyttö on sallituissa rajoissa.
Viranomaiset tekevät pistokokeita ja tarkastuksia. Näin varmistetaan, että säädöksiä noudatetaan. Jos rikkomuksia havaitaan, voidaan määrätä sakkoja tai muita rangaistuksia.
Säilöntäaineiden Tunnistaminen Elintarvikkeissa
Säilöntäaineet ovat tärkeitä elintarvikkeiden säilyvyyden kannalta. Niiden tunnistaminen tuotteista on mahdollista pakkausmerkintöjen avulla tai tarkemmilla laboratorioanalyyseillä.
Pakkausmerkinnät
Elintarvikkeiden pakkausmerkinnöistä löytyy tietoa käytetyistä säilöntäaineista. E-koodit välillä E200-E299 viittaavat säilöntäaineisiin. Esimerkiksi E211 on natriumbentsoaatti ja E220 rikkidioksidi.
Ainesosaluettelosta löytyy säilöntäaineiden nimet tai E-koodit. Joskus käytetään myös ilmaisua ”säilöntäaine” tai ”säilyvyyttä parantava aine”.
Kuluttajat voivat opetella tunnistamaan yleisimmät E-koodit. Tämä auttaa välttämään tiettyjä aineita, jos niille on yliherkkä.
Laboratoriotestaus ja Analytiikka
Tarkempi säilöntäaineiden tunnistaminen ja määrän mittaaminen vaatii laboratorioanalyysejä. Yleisiä menetelmiä ovat kromatografia ja spektrometria.
Korkean erotuskyvyn nestekromatografia (HPLC) on tehokas tapa erottaa ja tunnistaa eri säilöntäaineita. Massaspektrometrialla voidaan määrittää aineiden tarkat määrät.
Elintarvikevalvonta tekee pistokokeita tuotteille. Niissä tarkistetaan, että säilöntäaineiden käyttö ja määrät vastaavat lainsäädäntöä.
Yrityksillä on myös omaa laadunvalvontaa. Se varmistaa tuotteiden turvallisuuden ja säilyvyyden.
Säilöntäaineiden Vaikutukset Terveyteen
Säilöntäaineet ovat tärkeitä elintarvikkeiden turvallisuudelle. Ne estävät haitallisten mikrobien kasvua ja pidentävät ruoan säilyvyysaikaa.
Useimmat säilöntäaineet ovat turvallisia kohtuullisina määrinä. Niiden käyttöä valvotaan tarkasti ja sallitut määrät on määritelty.
Jotkut ihmiset voivat kuitenkin olla herkkiä tietyille säilöntäaineille. Oireita voivat olla:
- Iho-oireet
- Päänsärky
- Vatsavaivat
Lasten ja suurkuluttajien altistus säilöntäaineille on suurempi. Tämä johtuu siitä, että he syövät enemmän suhteessa painoonsa.
Joidenkin säilöntäaineiden liiallinen saanti voi olla haitallista. Natriumnitriitti (E250) ja natriumnitraatti (E251) ovat esimerkkejä säilöntäaineista, joiden käyttöä kannattaa rajoittaa.
On tärkeää syödä monipuolisesti ja välttää yksittäisten elintarvikkeiden liikakäyttöä. Näin voi varmistaa, ettei altistus yksittäisille säilöntäaineille kasva liian suureksi.
Luonnolliset Vaihtoehdot ja Bio-säilöntä
Luonnolliset säilöntäaineet tarjoavat vaihtoehdon synteettisille lisäaineille. Ne ovat peräisin kasveista, eläimistä tai mikro-organismeista.
Etikka, sitruunahappo ja rosmariiniuute ovat esimerkkejä luonnollisista säilöntäaineista. Niitä käytetään usein elintarviketeollisuudessa.
Biologiset säilöntäaineet ovat suosittuja maataloudessa. Ne auttavat säilömään rehua ja viljaa.
Bio-säilöntä hyödyntää hyödyllisiä bakteereita ja entsyymejä. Tämä menetelmä parantaa ruoan säilyvyyttä luonnollisesti.
Luonnolliset vaihtoehdot voivat olla:
- Suola
- Sokeri
- Hunaja
- Valkosipuli
- Inkivääri
Nämä aineet estävät mikrobien kasvua ja pilaantumista. Ne voivat myös parantaa ruoan makua.
Säilönnän valmistus- ja lisäaineet auttavat säilyttämään ruoan ravintoarvon. Ne myös ylläpitävät väriä ja makua.
Luonnolliset säilöntämenetelmät ovat kasvattaneet suosiotaan. Kuluttajat etsivät yhä enemmän puhtaita ja lisäaineettomia tuotteita.